kategoria: Päiväkirja

Unohdettujen voimannäyttö

Unohdettujen voimannäyttö
Huittisissa ,upeassa Risto Ryti-salissa kokoontui 16.1.2009 unohdetut maatalousyrittäjät. Mikä taho saa masinoitua pakkasperjantaina parilla pienellä lehti-ilmoituksella yli 650 emäntää ja isäntää kokoukseen Huittisiin? Vai oliko kokoontumistarve niin suuri? Että , kun tilaisuus saatiin niin haluttiin myös se käyttää.

Niin, kuka masinoi ja miten?

Valmistelu tiimi koostui nuoren sukupolven kotieläinkasvattajista, joilla on suuret yksiköt ja tietysti suuret taloudelliset riskit kannettavaan. Sain kutsun kokousta valmistelevaan palaveriin. Yllätyin itse, kun paikalla olleista 25 osanottajasta tunsin vain muutaman. En ollut törmännyt heihin maataloustuottajien kokouksissa, enkä poliittisissa tilaisuuksissa. Yksi syytuntemattomuuteen oli se, että he tulivat palaveriin Uudeltamaalta, Pirkanmaalta, Varsinais-Suomesta. Totta kai satakuntalaiset olivat hieman tutumpia.”Masinoinnin” siis suoritti tiivis ryhmä, joka toimi liikemiesmäisen tehokkaasti, suoraviivaisesti. Ryhmä käytti tehokkaasti tietotekniikkaa.

Ryhmällä ei ole poliittisesti yhtenäinen, vain osa on tai on ollut maatalous-tuottajien edunvalvontatyössä mukana. Heitä yhdistää motivaatio. He haluavat korjata näköpiirissä olevan tulevaisuutensa suuntaa. Ovat menettäneet uskonsa oman etujärjestönsä ja maataloushallinnon kykyyn hoitaa Etelä-Suomen viljelijöiden asioita tasaveroisesti Pohjois-Suomen viljelijöiden rinnalla.

Oliko tilausta kokoukselle?

Tarve oli yhteinen Porista Lappeenrantaan ja Salosta Kangasalle. Tarvetta kuvasi myös se, että järjestelevä ryhmä osasi varautua suureen ryntäykseen. Suuriosa paikalle tulleista oli huippuammattilaisia tiloillaan, mutta olivat muuten ”maan hiljaisia” samaan tapaan kuin järjestävä tiimikin oli. He olivat myös erittäin tyytymättömiä alueensa ja valtakunnallisen MTK:n toimiin ja valtiovallan kyvyttömyyteen sekä selvään osaamattomuuteen toteuttaa tasapuolista maatalouspolitiikkaa.

He kokivat, että etelä on unohdettu jo vuosien ajan. Ja nyt kuin ihmeen kautta heidän tulevaisuuteen halutaan sittenkin vaikuttaa. Huittisten kokouksen kautta voidaankin löytää uusi reitti ulos umpikujasta.

He ovat valmiita tulemaan uudestaan, jos tarvitaan ja vielä isommalla joukolla.Suuret odotukset jäivät AB-tiimin jatkotoimia kohtaan. Myös vastatoimia on odotettavissa.

Lämpöketju

Kylmäketju taitaa olla käsitteenä  meille tutumpi. Sen pitäminen on tärkeää ruuantuotannossa, mutta ihmisten välisessä kanssakäymisessä se on liian vallitsevaa ja tuhoisaa. Kirjailija Mari Mörö   pui uudessa kirjassaan nykyisen perhe elämän kaaosta. Hän korostaa, että liian herkästi perheen jäsenten välinen ”lämpöketju” katkeaa ja siitä alkaa erittäin murheellinen kehitys erityisesti lasten kannalta. Lämpöketju-sanalla hän tarkoitta ihmisten välistä kiintymystä, rakkautta, luottamusta  arvostusta ja yhdessä tekemistä.

Lämpöketju ihmisten välillä on tärkeä kaikkialla. Hyvät ihmissuhteet yrityksen sisällä ovat usein avain menestykseen. Kunnissa ja maakunnissa luottamushenkilöt joutuvat tekemään päätöksiä yhdessä. Aina ei voi suinkaan todeta , että ihmisten välinen ”lämpöketju” olisi kunnossa.

Mikä olisi keino, jolla päästäisiin keskinäiseen luottamukseen, arvostukseen. Meidän pitäisi pystyä antamaan anteeksi toisillemme. Koston ylläpito sitoo henkiset voimavarat ja luottamusta ei voi syntyä.. Meidän tulee antaa anteeksi, koska itsekin teemme väärin ja tarvitsemme anteeksiantoa. Myös kuntien välille tarvitaan ”lämpöketjua”, anteeksiantoa. Surullinen esimerkki on Pori ja sen naapurikuntien välinen hyytävä kylmyys. Pienet naapuri pitävät yllä koston ilmapiiriä. Ne kokevat , että menneisyydessä Pori isona on toiminut heitä kohtaan väärin ja he eivät osaa antaa anteeksi, vaan hakevat koston paikkaa. Tämä ”kylmäketju” estää paljolti kehitystä koko Satakunnassa.

Pidetään lämpöketju kunnossa kunnallisvaalimelskeessäkin Jukka Tuori

Maakuntaneuvos kiittää ja kumartaa

mielipidekirjoitus 29.06.2008   

Olen nöyrän onnellinen saamastani arvonimestä ja yllättyneen onnellinen saamistani onnitteluista. Niitä on sadellut jo pari viikkoa, ruokapöydällä on kauniita kukka-asetelmia kuin 50-vuotisjuhlien jälkeen. Maakuntatason puolustajat ja edunvalvojat ovat olleet aina vähissä. Politiikassa pyritään aina ohi maakuntasarjan valtakunnantasolle, ”eduskuntaliigaan”, niin olen toki itsekin yrittänyt ja kannatusta on riittänyt varamiespenkille asti.

Miksi Satakunnan johtaminen on erittäin haasteellista? Maakunnan strategiseen johtamiseen pystyi vain maakuntajohtaja, energiapakkaus Pekka Turunen ja hänkin jaksoi vain 12 vuotta. Kun Turunen hoiti ohjelmatyön, rahoituksen, suhteet valtiovaltaan, kaavoituksen  ja piti poliittiset puolueet yhteistyössä, saatiin sentäs jotakin aikaan. Turusen ajan konsensus johtui siitä , että hän teki itse suvereenisti 10 henkilön työt ja muut (kansanedustajat, maakuntahallinto ja puoluepoliittiset piirit) seurasivat hikoilematta mukana. Omatkin neuvoskannukseni olen hankkinut Pekka Turusen vauhdissa.Nyt kysellään, kuka johtaa ja kenelle kuuluisi vaikka Satakunnan edunvalvonta Helsingissä. Yhtenä Satakunnan vaikeutena pidän, että on hyvin erilaisia poliittisia kulttuureita. Pori, johon on kertynyt lähes kaikki maakunnan virkamieshallinto ja EU-ajan laaja kehitystoiminta on oppilaitoksiakin myöten demarijohtoista. Asioita käsitellään pitkälti demareiden sisäisissä verkostoissa. Demareita en halua moittia sinänsä. Tämä nsvallan täyteinen  oikaistu demokratiapoikkeaa kuitenkin suuresti Satakunnan maakunnan muiden kuntien kulttuurista. Siellä on vallalla hajanainen porvarillinen päätöksenteko. Tätä kahdenlaista demokratiaa hämmentää vielä voimavaroiltaan hyvin erilaiset seutukunnat ja itsellisiksi oppineet kunnat.

Liian usein törmään uutisiin, että täällä odotellaan Helsingissä valmistuvia mietintöjä, selvitysmiehen raporttia tai poliittisia päätöksiä, joihin tukeutuen sitten uskallettaisiin toimia. Käsitykseni on, että hyvää tulevaisuutta emme saa odottelemalla ja siirtämällä ongelmien ratkaisut ulkopuolisille. Tulevaisuus täytyy  tehdä itse!

Innostus, keskittyminen omaan tekemiseen ovat menestystekijöitä yrityksissä. Uskon, että sama pätee oppilaitoksiin, kuntiin ja maakuntiin. Pienetkin omat onnistumiset lisäävät luottamusta ja kasvattavat yhteishenkeä.Kun jaksaa toimia maakuntatasolla luottamushenkilönä, osoittaa se mielestäni vahvaa yhteiskunnallista sitoutuneisuutta.  Se on aina joukkuepelaamista, jossa parhaimmillaan puoluepolitiikka, virka-asema ja oman kunnan edun ajaminen unohtuu.

Maakuntaneuvos Jukka Tuori

Hacked by Team_CC

Hacked by Team_CC

Itsenäisyys

Mielipidekirjoitus itsenäisyyspäivän tunnelmissa, 3.12.2007

agronomi Jukka Tuori ,Suodenniemellä syntynyt ja kasvanut

Itsenäisyys on parhaimmillaan yhteisöllisyyttä, halua kuulua johonkin ryhmään.

Huomasin tämän voimakkaan tahdon Suodenniemen urheilutalolla sunnuntaina suurjuhlassa, jossa julkaistiin maisteri Sakari Jankkarin kokoama ja kirjoittama laaja veteraanikirja. Suuri urheilutalo oli täynnä paikkakuntalaisia ja Suodenniemellä syntyneitä. Lämminhenkisyys osanottajien välillä välittyi jo tungoksessa vaatenaulakoille. Todella iäkkäitä sotaveteraaneja ja liukkaasti liikkuvia ala-asteikäisiä nuoria törmäili toisiinsa. Suurten ikäluokkien edustajista oli merkittävä osa juhlan järjestelytehtävissä. Kaikki juhlan yksityiskohdat oli mietitty ja toteutettiin upeasti. Kutsuvieraana tunsi todella odotetuksi osanottajaksi.

Mutta mitä urheilutalolla oikein juhlittiin?