Suomenhevonen 100 vuotta

Suomenhevonen sotahevosena 1939 -1945

Sotahevoslaatan paljastaminen Vammalan torilla
68 vuotta talvisodan syttymisen jälkeen perjantaina
30.11.2007 klo 12.00
Paljastuspuhe Jukka Tuori
Tämän tilaisuuden kautta voimme osoittaa kunnioituksemme
ja tietysti kaikille sotaveteraaneille.

Täällä Vammalan torilla oli 68 vuotta sitten hyvin erilainen tunnelma, kun suomenhevosia luovutettiin armeijalle. Silloin laaja aukea torialue oli täynnä suomenhevosia ja niiden tuojia, omistajia. Mielissä kaiversi pelko sodasta, miten meidän käy — ja toisaalta oli haikeus luovuttaa oma hevonen tuntemattomien kohtaloiden vietäväksi. Uskon , että tällä ja muilla hevosten luovutuspaikoilla oli odottavan hiljaista vain hevosten vastaanottajien komentoja kuultiin, ehkä joku hevonen hirnahteli myös outoa tilannetta. Hevosenomistajat olivat isänmaallisia ja valtaosa halusi kantaa oman osansa vastuusta itsenäisyyden puolustamisessa ja sotaan lähetettiin hyvin varusteltu ja kengitetty kunnan hevosenotto-lautakunnan varaama ja hyväksymä uljas hevonen.

Hevosten ottoon sotaväen tarpeisiin kuin koko armeijan liikekannallepanoon oli valmistauduttu hyvin. Oli otettu opiksi vapaussodan sekasorrosta, jossa ihmisten lisäksi hevoset joutuivat äärimmäisen rasituksen, huonon kohtelun uhreiksi. Ei ollut järjestettyä hevoshuoltoa, eläinlääkintää. Vuonna 1922 oli säädetty laki hevosten ja ajoneuvojen ottamisesta sotaväen tarpeisiin. Laki määritteli mitä ja millaisia olivat varattavat ”reservin hevoset” ja ketkä ne valitsivat ja miten hevosten palvelukseen astuminen tapahtui. Kunnissa olivat sotamiehiä varten kutsuntalautakunnat ja hevosia varaamaan perustettiin hevosottolautakunnat. Kantavaa tai alle 5kk ikäistä varsaa hoitavaa tammaa ei varattu,eikä myöskään kantakirjaan merkittyjä rodun ylpeyksiä.Reservin rekisteriin ei myöskään kelpuutettu oreja, varsoja tai vanhoja hevosia. Myös se pyrittiin huomioimaan, että maatiloille jäi riittävästi hevostyövoimaa. Hevosenottolautakunnat toimivat tiiviissä yhteistyössä suojeluskuntien kanssa ja heillä oli hyvä paikallistuntemus.

Se miten noin 60 000 suomenhevosta saatiin syksyllä –39 rintamalle, on oma talvisodan ihmeensä. Ympäri Suomea kerätyt hevoset siirrettiin vajaan kahden kuukauden aikana syys-, lokakuussa itärajalle ja vielä huomiota herättämättä. Tämä oli Suomen armeijan huoltojärjestelmän hienoimpia saavutuksia kautta aikain.

Miksi suomenhevonen oli niin tärkeä talvi- ja jatkosodissa sekä kotirintamalla? Mikä teki suomenhevosesta niin korvaamattoman?

Ensinnäkin elimme silloin hevosvetoisessa yhteiskunnassa. Laivat ja junat olivat vain rajoitetusti käytettävissä. Moottoroituja kuljetuspelejä oli vielä todella vähän ja ne olivat kömpelöitä huonoilla teillä. Toiseksi suomenhevosen jalostus omaksi rodukseen oli ollut onnistuneesti käynnissä 1900-luvun alusta ja taitavat hevosmiehet, jalostajat olivat onnistuneet orivalinnalla luomaan keskikokoisen yleishevosrodun, rodun joka täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sotiin lähtevät hevoset olivat lähes pelkästään rodultaan näitä suomenhevosia, jotka olivat voimakkaita, kestäviä ja nopeita juoksijoita. Ne olivat muita rotuja sitkeämpiä ja ohjastajaansa kohtaan kuuliaisia, säyseitä. Ne kestivät talviolosuhteet muita sodassa olleita rotuja paremmin. Juoksijaominaisuudet tulivat
jalostukseen mukaan siksi, että nämä näkyvät henkilöt, jotka jalostustyötä ohjasivat ,olivat innokkaita ravitoiminnan kehittäjiä nuoressa isänmaassamme .
Edellä mainitusta syystä suomenhevonen eroaa muista eurooppalaisista työhevosroduista selvästi nopeampana . Sotaolosuhteissa tarvittiin nopeutta, vetovoimaa, kestävyyttä ja kuuliaisuutta ohjastajaa kohtaan. Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä oli päästy pitkälti eroon Suomessa olleesta hyvin kirjavasta hevoskannasta ja erittäin huonosta hevosten kohtelukulttuurista.

Me jälkipolvet kiinnitämme Sotahevosen muistolaatan tänne Vammalan torille, entiselle hevosten kokoamispaikalle, nöyrällä kiitollisuudella sotahevosien työlle, ohjastajien työlle ja Lottien ja sotaveteraanien työlle. Suomen itsenäisyys 90 vuotta, suomenhevonen 100 vuotta ja sotahevonen 68 vuotta.

Kiitos tilaisuuden suunnitelioille ja toteuttajille hevosmies Mika Lehtiselle ja Tyrvään seudun museon johtajalle Pekka Koskiselle sekä Jokilaakson Hevosenystävät ry:lle. Innostuneet, rohkeat ihmiset saavat aikaan ,kiitos vielä osallistujien puolesta!!
talvi- ja jatkosodissa palvelleille sotahevosille, niiden ohjastajille