Ratsutilan kesä päättymässä

Ratsutilan kesä päättymässä

Tietokonenäytön taustakuvana on aurinkoinen näkymä Tuorin Ratsutilan pihasta Tauno Heikkisen tanssikeskuksen Hirvensuulin suuntaan. Kuvassa on myös meidän vanhempi koira , lapinkoira Zorro palaamassa ilmeisen tyytyväisenä juoksureissulta Punkalaitumenjoen rannasta.

Päättyvästä Ratsutilan kesästä voisi kirjoittaa kirjan. Aineksia kirjaan riittäisi vaikka käsittelisi pelkästään iloisia, ihania tapahtuneita asioita. Eihän minulla olekaan mitään kaunaa Paavo Lipposta kohtaan, joten kirjasta tulisi erilainen juuri ilmestyneen ex-kansanedustaja Mikko Elon kirjan kanssa. Yksi juttu olisi kyllä Paavosta, Huittisten Vanhassa Pappilassa tapahtunut juttu, jota ei ole uutisoitu.

Sain isännöidä yhtä silloisen pääministerin vierailua Huittisiin, Vanhaa Pappilaa katsastaessamme Lipponen pysähtyi ihailemaan kaakeliuunia, hyvin säilynyttä kaunotarta. Olimme menossa ruokasaliin syömään ja aikataulusta oltiin myöhässä melkoisesti. Tunnollisena isäntänä olin juuri hoputtamassa kaakeliuunia varsin pitkään ihailevaa lähietäisyydeltä järkälemäiseltä näyttävää pääministeriä ja käteni lähestyi suurta selkää ohjatakseni vierasta eteenpäin, kun käteeni tartuttiin sivulta määrätietoisesti. Säikähdin ja sain kuiskauksen Paavon vaasalaiselta poliittiselta naissihteeriltä, joka vähitellen irrotti otteensa  kädestäni. Hän puhui ilmeisesti kokemuksesta, kun sanoi, ettei pääministeriä pidä yhtään ahdistaa, kiirehtiä. Hyväntuulinen vieras on paljon parempi vaihtoehto kuin ärtynyt ”karhu”, aikatauluista viis, jatkoi sihteeri. Arvostan Lipposta suuresti ja harmittelen, kun hänestä ei tehty EU:n pääkomissaaria. Paavo on eurooppalainen suurmies, ainoa sarjassaan ainakin Suomessa. Hän on johtaja ja johti kansaa haluamaansa suuntaan. Kuntavierailulta Huittisista pääministeri lähti hyväntuulisena kohti Elon Mikon Poria. Tarina ei kerro millä mielellä suuri vieras jatkoi takaisin  Helsinkiin .

No, lopultakin siihen Ratsutilan täyteläiseen kesään. Ensinnäkin, Risto Rytin Huittisten suuren pojan elämästä tehtiin ooppera ja se sai maailman ensi-illan täällä Satakunnan upeimmassa konserttisalissa Ryti-salissa Huittisissa. Ooppera oli suuri menestys, viisi loppuunmyytyä näytöstä, katsoja yli 2000. Ja mikä tärkeintä oopperan roolihahmot, orkesteri ja ohjaaja asuivat Tuorin Ratsutilalla ja minä sain tarjota kahden viikon ajan näille kulttuurin ikoneille aamupalan. Toki Ella vaimo aamupalan kattoi, mutta minä seurustelin vieraiden kanssa. Taisin olla välillä suu auki, kun ohjaajalegenda Kalle Holmberg vastasi antaumuksella varomattomiin kysymyksiini. Melkein kaiken kokenut älykkö toi värikkäästi  esille ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä , että maailman parhaidenkin filosofien näkemykset ovat ristiriitaisia arvoista ja hyvästä elämästä. Kallen ollessa paikalla aamupalalla oltiin noin puolitoista tuntia. Välillä jouduin jakamaan puheenvuoroja ja kaikkein kilteimmin odotti  ja viittasi vuoroaan oopperassa Rytiä esittänyt Jorma Hynninen. Ryti vaimoa esittänyt tanssitaiteilija Tiina Lindfors kiilasi puheenvuoronsa nokkelasti joihinkin väleihin, kun Holmberg veti henkeä ja haki mielestään riittävän kuvaavaa, vahvaa ilmaisua.

Korkeakulttuurin annos oli meidän perheelle melkoinen. Näyttelijä, laulaja, ohjaaja ja muusiko kuvaavat melkein aina ihmistä, elämää . Kokeneet taiteilijat ovat joutuneet kamppailemaan elämän salojen kuvaamisessa ihmisen sisimmän olemuksen oppimiseksi. Sain intensiivikurssin taiteilijoiden työstä ja ihmisyyden etsimisestä. Lähtiessään vieraat olivat kohteliaita ja kiittelivät
majatalon palvelua ja rauhallista atmosfääriä.

Onneksi oopperat ehdittiin laulamaan heinäkuun alussa ennen kuin heinätyöt täysillä alkoivat Toki Kalle Holmberg hevoskonsulentin poikana ehti heinäkuorman päälle, kun haettiin ruuna Resotuksella ”Ressulla” laitumelta niitettyä heinää.
Koko heinäkuu meni heinänteossa, säät eivät suosineet, mutta olimme tarkkana. Hyvistä sääennusteista oli hyötyä ja jokainen poutaminuutti käytettiin hyväksi. Olen noudattanut harjoittelutilan isännän Jaakko Nisun ohjetta , jonka sain maamieskouluharjoittelukesänä 1968.

Jaakko Nisu korosti aina, että peltoviljelyssä tulee käyttää Luojan antamat hyvät  säät taiten.
Jaakko sanoi, että hyviä sadon korjuusäitä ei pidä tuhlata, vaan ne pitää tarkasti käyttää hyväksi.
Hänen yleissääntönsä oli, että töihin pitää ryhtyä heti silloin, kun ne säiden ja kasvien kehitysasteen
puolesta ovat ensimmäisen kerran tehtävissä. Kun aloitetaan ajoissa voidaan käyttää parhaat säät hyödyksi ja välttää ,esim. sadonkorjuussa aina vastaan tulevat syksyn yllättävät sateiset säät.
Niin, heinät ovat kuivana varastossa ja pitää kiittää myös hyvää porukkaa Kaukoa, Ilkkaa ,Jannea ja Joukoa. Teimme ison heinämäärän sateiden välissä useassa erässä ja miehet saivat työkomennuksia
äkkinäisesti.

Palataan toisella kertaa meidän päätyöhön ,ratsutallin pitoon. Sen verran haluan kuitenkin vielä kertoa, että uusi ratsastuksenopettajamme Sanna Kumpulainen on kotiutunut hyvin meidän ympyröihin ja kesän erittäin runsaasta ratsastajamäärästä päätellen hänestä tykätään asiakkaiden piirissä. Hevosrintamalla on tapahtunut kesän aikana paljon, mutta palataan niihin.