Maakuntaneuvos kiittää ja kumartaa

mielipidekirjoitus 29.06.2008   

Olen nöyrän onnellinen saamastani arvonimestä ja yllättyneen onnellinen saamistani onnitteluista. Niitä on sadellut jo pari viikkoa, ruokapöydällä on kauniita kukka-asetelmia kuin 50-vuotisjuhlien jälkeen. Maakuntatason puolustajat ja edunvalvojat ovat olleet aina vähissä. Politiikassa pyritään aina ohi maakuntasarjan valtakunnantasolle, ”eduskuntaliigaan”, niin olen toki itsekin yrittänyt ja kannatusta on riittänyt varamiespenkille asti.

Miksi Satakunnan johtaminen on erittäin haasteellista? Maakunnan strategiseen johtamiseen pystyi vain maakuntajohtaja, energiapakkaus Pekka Turunen ja hänkin jaksoi vain 12 vuotta. Kun Turunen hoiti ohjelmatyön, rahoituksen, suhteet valtiovaltaan, kaavoituksen  ja piti poliittiset puolueet yhteistyössä, saatiin sentäs jotakin aikaan. Turusen ajan konsensus johtui siitä , että hän teki itse suvereenisti 10 henkilön työt ja muut (kansanedustajat, maakuntahallinto ja puoluepoliittiset piirit) seurasivat hikoilematta mukana. Omatkin neuvoskannukseni olen hankkinut Pekka Turusen vauhdissa.Nyt kysellään, kuka johtaa ja kenelle kuuluisi vaikka Satakunnan edunvalvonta Helsingissä. Yhtenä Satakunnan vaikeutena pidän, että on hyvin erilaisia poliittisia kulttuureita. Pori, johon on kertynyt lähes kaikki maakunnan virkamieshallinto ja EU-ajan laaja kehitystoiminta on oppilaitoksiakin myöten demarijohtoista. Asioita käsitellään pitkälti demareiden sisäisissä verkostoissa. Demareita en halua moittia sinänsä. Tämä nsvallan täyteinen  oikaistu demokratiapoikkeaa kuitenkin suuresti Satakunnan maakunnan muiden kuntien kulttuurista. Siellä on vallalla hajanainen porvarillinen päätöksenteko. Tätä kahdenlaista demokratiaa hämmentää vielä voimavaroiltaan hyvin erilaiset seutukunnat ja itsellisiksi oppineet kunnat.

Liian usein törmään uutisiin, että täällä odotellaan Helsingissä valmistuvia mietintöjä, selvitysmiehen raporttia tai poliittisia päätöksiä, joihin tukeutuen sitten uskallettaisiin toimia. Käsitykseni on, että hyvää tulevaisuutta emme saa odottelemalla ja siirtämällä ongelmien ratkaisut ulkopuolisille. Tulevaisuus täytyy  tehdä itse!

Innostus, keskittyminen omaan tekemiseen ovat menestystekijöitä yrityksissä. Uskon, että sama pätee oppilaitoksiin, kuntiin ja maakuntiin. Pienetkin omat onnistumiset lisäävät luottamusta ja kasvattavat yhteishenkeä.Kun jaksaa toimia maakuntatasolla luottamushenkilönä, osoittaa se mielestäni vahvaa yhteiskunnallista sitoutuneisuutta.  Se on aina joukkuepelaamista, jossa parhaimmillaan puoluepolitiikka, virka-asema ja oman kunnan edun ajaminen unohtuu.

Maakuntaneuvos Jukka Tuori